Klo 6 mies tulee herättämään kysyäkseen, missä ne lasten päivähoitovaatteet oikein ovat. Tokaisen siinä unenpöpperössä, että siinähän ne on sohvalla. "En nähnyt" , mies sanoo. Tuskailen asiaa vielä illalla. Miten VOI olla mahdollista, että mies ei HUOMAA? On kaksi sohvaa, yhdessä on kaksi vaatekasaa...

Ei ole ensimmäinen kerta. "Missä mun sukat on?", "Missä mun puhelin on?"... "Olen etsinyt JOKA paikasta"... ja kun pyydän katsomaan sitä samaa tuttua paikkaa uudelleen - KAS KUMMAA - sieltähän se kadonnut, minun hävittämä (??) tavara olikin!!

Joskus tuntuu - siis ihan vain pikkaisen - että hoidan ja kasvatan 3 lasta. Yksi heistä tosin on jo 30-rajapyykin ohittanut onneton ihminen jonka vaatteet pitää pestä, silittää, korjata, etsiä tavaroita... En sanoisi että mieheni olisi niitä "tyypillisiä suomalaisia miehiä" - siis meillä mieskin tekee kotihommia sekä on lasten kanssa..MUTTA... siis ihan vain silloin tällöin asiat tuntuvat kaatuvan mun niskoille.

Yhden pojan äitinä aivot raksuttavat kovasti..miten kasvatan hänestä sellaisen miehen, jolla olisi omaa kykyä ja havainnointia asioihinsa? Tuntuu tuo 4-vuotiaskin jo kovasti olevan "miehen alku". Istuu lattialla ja kysyy, missä on mikäkin lelu... kun pienempi siskonsa etsii sen kysymättä!!
Voiko tuohon sitten edes kasvatuksella vaikuttaa? En tiedä. Jos se on geeneissä menevä Y-kromomosomissa sijaitseva huolettomuusmutaatio, siihen en kait voi vaikuttaa.

Syksyn tullessa ÄITI tietää. Äiti tietää, missä on sukat, kengät, lapaset, pipot, reput, reissuvihkot, kalenterit, eväspullot, minigrippussit, kaukosäätimet, kynät, asiapaperit, kadonneet kirjat, patalaput, punaisen värinen raitapaita, sininen ulkoilutakki..........

ÄITI tietää, mikä päivä pitää mikäkin asia hoitaa, mihin pitää soittaa, mikä lappu pitää olla täytettynä milloinkin, kenelle ihmiselle pitää informoida jotakin ja milloin... kymmenittäin asioita.

ÄITI-koulutus on opettanut enemmän kuin mikään työ tai opiskelu: On osattava hallita päivää, viikkoja, tulevaa. On osattava organisoida, peruuttaa, varata, sumplia.. ja tietysti sairasteluiden vuoksi muutettava kaikki uudelleen... Ei auta vaikka itse olisi tuhannen väsynyt, kuumeinen tai muuten vain hieman ärsyyntynyt.. asiat ON hoidettava.

"Niin siis etkös sä kuullut kun mä sulle siitä jo sanoin viikko sitten??" tuhahtaa mies... tuttu kysymys.. siis kuulinko.. osittain kait.. siis EN kuullut!! Ai niin, siis silloin kun telkkari huusi Huvituttia, perunat kiehui yli kattilan ja puhelinkin soi... JOO, totta kait MINÄ kuulin ja tarkasti!!

"Voisi laittaa niitä varasukkia sinne reppuun" sanoo päiväkodin täti. Joo, siis olenhan mä laittanut..tai siis muistuttanut miestä että laittaisi.. tai siis en mä joka päivä ole muistanut muistuttaa.. tai siis itsekään laittaa..

"Yritin sulle soitella mutta et vastannut..olis ollut vain JUST silloin hyvä hetki jutella ja nähdäkin" sanoo ystävä... joo, siis saattoi olla että puhelin oli taskussa..tai laukussa..tai ihan kuuloetäisyydellä. Mutta siis saattoi olla että meillä oltiin päiväunille menossa. Tai sitten saattoi olla pientä meteliä... Yritän parhaani mukaan kuitenkin vastata. Yritän pitää yllä ystävyyssuhteita koska  ne ovat elämän suola. Ystäviä tarvitaan muutenkin kuin silloin kun on vaikeaa. Ei ole tarkoitusta rasittaa ihmisiä vaan ystävyydessä myös ilot ovat tärkeitä.

Monien asioiden samanaikainen hallinta ja ylläpito vaatii melkoista esimiestaitoa. Pitää ottaa huomioon kaikkien ajatukset ja toiveet. Pitää pystyä järjestämään asiat niin, että ne toimivat, ovat ajoissa ja niissä on liikkumavaraakin. On kyettävä selvittelemään ristiriitatilanteita, kotona jaksamista sekä koti-ilmapiiriä. On kyettävä ottamaan vastuuta monista asioista samaan aikaan, ottaen huomioon myös mahdolliset taloudelliset seikat.
Kun isi heittelee tavaroita roskiin, äiti hakee ne pois.. JOS kuitenkin JOSKUS olisi käyttöä...

Työhakemuksia tehdessäni sain hyviä neuvoja. Kotiäitivuosi on TYÖKOKEMUS. Se mainitaan sanalla LASTEN JA KODINHOIDOLLISET TYÖT. Se kertoo sen, että aika lasten kanssa on ollut työtä, työntäytteistä. Se kertoo, että ITSE arvostaa niitä vuosia. Se joka sanoo että "On VAIN kotona", voi mennä kevyesti itseensä. Jos siinä on jotakin vähäteltävää, ihmettelen.
Ei missään muussa työssä päivystetä 24 h/vrk alle 300 € palkalla, hoideta ja huolehdita, kasvateta, ohjata. Äidin tehtävä on valtavan vaativa ja yhteiskunnallisestikin vastuullinen: Omalla toiminnalla, rajattomuudella, jaksamattomuudella voit tuhota kasvavan ihmisen ja vaikuttaa HÄNEN loppuelämäänsä. Ei mikään kovin pieni vastuu siis.

Tämänkin vain äiti tietää.